Tämän kirjan opeilla valmistui neulepaita vauvanukelle. Istutettu hiha on mukava tehdä näin ja lopputulos kohta valmiina, kun ei tarvitse ommella saumoja. Jotenkin kummallisesti saumojen ompelu viivästyttää työn valmistumista. Aivan kuin energia ja lataus siihen työvaiheeseen pitäisi kytkeä päälle jostain toisesta akusta tai virtapankista.
Käsityöaseman uudet verhot! Pitkään se kesti, että sain ommelluksi. Kangas löytyi Tampereelta Poppanavakasta ja pitsit lahden takaa edullisesti - puuvillapitsi on Suomessa sen verran arvokasta metritavaraa, että nämäkin olisivat jääneet yhteen pitsikerrokseen ilman Viron matkaajaa.
...tosi reilun kokoinen... tällä kantaa tavaraa kaupasta autoon tai muuten käyttää varakassina.
Autokäsityöni oli siinä vaiheessa, että piti ottaa se sisälle järkeilyä varten. Lankakin loppui, 87g puuvillalankaa, 180m/50g, joten sankaosasto tulee jostakin muusta kuin verkkovirkkauksen langasta. Tarkkaa ohjetta minulla ei ole, mutta mielikuva valmiina nähdystä työstä ohjannee eteenpäin.
Sangat tulevat noiden kiinteiden silmukoiden ikäänkuin jatkoksi ja pussimaisen kassin reunat kurotaan verkko-osuuden kohdalta tukeviksi virkkaamalla.
Ompelimme teletappien petilaatikkoon patjan ja peitteen. Samoin tyttöjen Niilo ja Miina saivat peitteet ja tyynyt. Materiaaliksi tytöt valitsivat vanhoista vauvalakanoista mieluisimmat kankaat. Ja pitsipalojakin löytyi vanhoja.
Sadepäivän ratoksi aloimme ommella. Pikkuinen on 2v10kk ja mumman sormet piti työntää edestä pois, että pääsi itse nostamaan ja laskemaan neulaa napista painamalla, nostamaan ompelujalkaa ja ottamaan nuppineuloja työstä. Ainoa ongelma oli työergonomia, mumman luistavat polvet. Mutta otteet oli taitavat.
Uuden lettipään nivelet on kurottu jälkipistoin kyynärpäihin ja polviin. Sääret ovat raidallista "sukkakangasta" ja kengät myös mustasta kankaasta saumalla sääressä kiinni. Hiukset puuvillasekoitelankaa, 50g, ja kasvot kirjottu kirjontalangalla. Nuken pituus on vähän yli 50cm.
Tämä molla on vajaa 20v. takaa. Silloin ompelin näitä paljonkin. Aloitin uuden joukkueen pari viikkoa sitten. Yhden sain vasta ommeltua valmiiksi. Muut myöhemmin.
Tämä muori oli pakko kuvata. Tunsin, että nukketaidot oli vähän ruosteessa ja lähdin iltamyöhällä eilen kaivelemaan tyttöjen nukkepinoa katsoakseni, että miten ne silmät ja suu tuli tehdyksi silloin muinoin. Enemmänkin olisi naurattanut, kun käteni tapasivat ja näin kuvan mollan. Piti kuitenkin olla aika hiljaa, kun yksi nykyinen leikkijätär oli jo nukkumassa.
Molla ja sen silloiset puolivalmiit, viimeistelyä vaillä olevat kaverit makasivat kuin halot pinossa, jossakin ompelulaatikossa. Alma oli pieni taiteilija jo silloin ja kuvittelisin, että kolmevuotiaan mielessä kävi, että teen vähän samaa hommaa kuin äitikin. Keltaisella tussilla tuli silmät ja suu aika nopsaan. Myöhemmällä iällä, vartuttuaan piirtämisessä, Alma on parannellut alkuperäistä kuulakärkikynällä. Alkuunsa taisin pienen huudahduksen suustani päästää, kun löysin taiteilut, mutta nyt olen iki-ihastunut tuohon nutturapäähän, Alma ei enää niinkään - vielä.
Tässä on loimen loppu, valmiina 80x185cm. Aluksi ajattelin, että saan siitä metrin pätkän vessaan. Sitä mukaa sitten valitsin pohjakuteeksi kaikki loppuräsykääröt ja -kerät. Kuviokuteeksi halusin ensin vain tuota jonkinlaista limenvihreää, jonka olin varannut alunperin Ohtolle, lempiväriänsä raitavärkiksi. Mutta eihän se piisannut mitenkään, kun lointa oli reilusti vielä kudottavana. Lopulta pätkässä on kahta eri vaaleanpunaista, luonnonvalkoista, valkoista ja kahta eri vihreää trikoota kuviokuteena. Kuviot ja värit on säännöllisen epäsäännöllisesti kudottu matoksi. Alkuun ja loppuun kudoin saman vihreän kuviokuteeksi. Minun kutomisellani ainakin räsytrikoo -yhdistelmä toimii hyvin tässä kuviomallissa.
Maton koko 80x265cm. Musta ja tumma farkku yhtenä kuteena kolmesta pohjavärissä. Sen kaverina revitty räsy esim. lakanoista ja trikoo käsityöaseman hyllystä ja omista vanhoista pusseista.
Raidat valkoista ja vaaleanpunaista lakanaräsyä ja kuviokude trikoota. Näillä reuna pysyi suhtkohtsuorana, ilman isoja vyötärömutkia.
Koko suku on valjastettu vanhojen farkkujen keräämiseen. Siskoltani sain lähinnä hänen miesväkensä reilunkokoisia farkkuja valtavan määrän. Yksien farkkujen ison ja syvän taskun ompelin liivin takakappaleeseen. Lisäsin siihen vain ukin edellä olleista puretuista paikkaverkkareista hyvän metallivetoketjun ja vanhan Jamesmerkin taskun reiän päälle. Tampit leikkasin ja ompelin kaksien farkkujen vyötärökaitaleiden päistä - valmiit napit ja reiät tuli käyttöön.
Ja pitihän se yksi bändimerkki ommella liiviin kuitenkin!
Isillä on farkkuliivi bänditarroilla ja pitihän se pojankin sitten haluta sellainen. Mumma kyllä ommellessaan vähän funteerasi, että voivoi, onkohan tämä nyt oikein laillista puuhaa, 4-vuotiaalle. Mutta paljon lohdutti, kun isi selitti, että on jo valmiina muumimerkki ja Salama-automerkki. Ostin jalkapallo- ja traktorikaivurimerkin jonon jatkoksi. Siinä heillä on jo vähän ompelemista.
Kokosin osat vanhoista farkuista. Etukappaleissa poikittain vyötärönauhaa putsattuna ja aukisilitettynä. Helman ja etukappaleiden päärmäyksen tein farkkujen sivusaumojen päällikappaleella. Hihansuut saivat jäädä ihan naturelliksi, pari kertaa suoralla ompeleella surautin ympäri puolen sentin päästä reunasta.
Edellisten housujen ehjät lahkeet duunaavat nyt isoina paikkoina samanmerkkisten ja ehkä vähän uudempien collegehousujen polvireisialueella ja persauksissa.
Urakka alkoi lahjesaumojen ja takasauman purkamisella, housujen kuluttaja teki sen itse. Sitten vain huonot kohdat irti, niistä kaavat, uudet kappaleet, saumaus, tikkaus ja lopuksi takasauma ja sivut kiinni. Siistit tuli.
Tulevaisuudessa housut hiutuvat puhki tikkauksien vanhemmista osista, jäävät kiinni risukkoon sienimetsässä tai johonkin muuhun törrötykseen, repeävät tai polvet ainakin hierovat taas kankaan puhki. Mutta hyvä kun on käyttäjä ja käyttöä tekeleilleni. Se on näissä jutuissa parasta.
Taskunsuut piti vahvistaa. Että on vaikeaa ommella tuota venyvää farkkua. Se on oikein kiemurtelun mestari. Ompelin suoralla ja huolittelut jousto-ompeleella. Tikkaukset osin myös suoralla joustotikillä.
Tuollahan ne näkyy olevan jo jalassa. Eka kommentti oli, että nyt ei puutu enää kuin rusketus ja mustat säärikarvat. Mutta molemmat ollaan tyytyväisiä, tekijä ja shortsimies itse.
Matonkudepussista kaivoin farkkupalaa poisleikatun osan tilalle. Pituus on nyt valmiina polven päälle.
Pyydän anteeksi rietasta kuvaa, mutta pakko oli laittaa alkutilanteen kartoituksesta jonkinlaista evidenssiä.
Vanhat rakkaat collegehousut eivät vielä joutaneet roskikseen. Oikeasti niistä ei olisi saanut edes matonkudetta. Mieluummin päätin käyttää aikaa niitten muokkaamiseen. Vyötäronauha ja taskut olivat hyvät. Muu jouti aika pitkälti mennä.
No niin, vartalo-osat ommeltuna. Mekot ja essut leikattuna. Nyt tämä työ vähän jäihin ja jatkan housun tuunauksella.
Mummin eli anoppini, 84v., vanha puolihame oli minulla hyllyllä odottelemassa pari vuotta. Otin sen aikoinaan matonkudesäkkiin, kun tyhjennettiin ylimääräistä mummin kaapista. En raaskinut kuitenkaan leikata ja annoin odottaa. Hame oli reilusti alle polven, edestä auki napein, käsinommellut napinlävet ja vyötäröllä paljon laskoksia, vyötärökaitaleella, helma päärmätty käsin aitapistolla.
Kangas näyttää 60-luvun kotimaiselta laatupuuvillalta. Hametta on käytetty paljon ja hiutumisia oli laskosten harjalla ja helmakäännöksessä. Uskon, että se on palvellut anoppiani työtakin alla kampaamossa monet kesät. En muista, että hän olisi käyttänyt tätä hametta enää paljonkaan, kun itse tulin mukaan kuvioihin 70-luvun puolivälissä.
Mitä sitten tein hameelle? Onneksi Alma, joka hoksasi hameen hyllyltä ja ihastui siihen, on kooltaan sellainen, että pystyin tekemään ihan radikaaleja leikkauksia ja sain pienemmälle käyttäjälle helposti uudistettua vanhaa. Purin kappaleet, pesin, valkaisin, silitin ja aloin muokata. Uutta kangasta laitoin vain tukikankaan kera vyötärökaitaleen sisävaraan. Sitä oli onneksi jäänyt pala pikkutyttöjen viimekesäisistä mekoista. Laskokset tein samoin kuin vanhassa hameessa. Niiden taitoskohtia vain muutin niin, että kuluneet kohdat jäivät laskosten sisään. Ja vyötärölle tein noin 10cm kasvuvaran. Oli mumminkin vyötärökaitaletta kasvatettu 15cm eli ei vara ole pahitteeksi. Ajattelin laittavani punaisen napin kaitaleen sisäosaan varoitukseksi, mutta ompelin nepparin, joka pitää ylimääräisen kaitaleen aisoissa. Helman käännösvarasta sain vyötärökaitaleen päällisosan. Laiskuus iski ja päärmäsin helman ompelukoneella. Signeerauksen tein kanttinauhaan vyötärökaitaleeseen.
Sitten vielä pakolliset tunnustukset. Etunapitusta en tehnyt. Syy on aivan idioottimainen. Eikös vaan, taas kerran piti kuitata, että mitä se mamma aikoinaan sanoi, kun opetti kutomaan sukkaa. "Kahest kato ja kerran tie". Olin jo ommellut suoraviivaisesti laskokset ja vyötärön sisävaran kiinni, kun hoksasin, että tämänhän piti olla edestä auki eikä sivulta... voi kääk. Sitten iski laiskuus kaiken ihanan puurtamisen jälkeen: päärmäsin koneella, onneksi ei näy, kun ommel on valkoisella kohdalla. Ja pari pientä reikää parsin koneella. Edessä helmassa näkyy isompi parsimus. Ihan kaikkea en kehtaa tunnustaa - siis miten piilotin valkoisen ompelulangan, joka iski tajuntaan siitä mustan kuvion kohdalta. Voit kysyä, kun kohdataan!
Kaikenkaikkiaan olen aivan ylenmäärin onnellinen, että säästin hameen, sain sen ommeltua uusiksi ja Alma taitaa olla melkein rakastunut siihen.
Vihdoinkin sain napit ommeltua. Eri paria ja kierrätystavaraa tietysti.
Vyötärölle tein kavennukset ja lantiolisäykset. Myös etukappaleiden nappilistojen sisäpuolille tein muutaman lisäyksen. Hihat tein vähän ylipitkiksi, koska saaja niin halusi.
Ompelin vanhat käyttämättömät lakananpitsit keittiön ikkunaan salusiinien somisteeksi. Pitsit virkasi mamma aikoinaan 70-luvun alussa. Eipä tullut pitsilakanoita ommeltua. Pussilakanat alkoivat siihen aikaan vallata vuoteita muistaakseni, ainakin meillä mailla.
Mielessäni on eri käytettyjen pitsien yhdistäminen esim. verhoon tai tilkkupeiton reunaan. Peitteen päällinen on jo valmiina vuosien takaa. Sitä pitää vaan vähän kasvattaa levemmäksi ja niihin uusiin reunakaustaleisiin ajattelin pitsinpalaa, ei väliä vaikka valmispitsiä.
Ompelin "lasikuisteja". Materiaalina Siikaisten kansanmiehen liivikankaan jämäpaloja, liivin vuoripellavan loppuja ja muuta entistä ja uutta kaupasta.
Tämä mekko on farkkupaidasta koottu, 98cm. Aplikaatiot siksakilla ja liimakankaan avulla. Vähän oli miettimistä, kun pitkästä aikaa tein päällikeompelua.
Purkaminen on siis hankalaa. Pitsi oli käsinommeltuna lakanassa. Tekijä on ollut tarkka ja ommellut kaksinkertaisella langalla pitsinsä tiukkaan kiinni kankaaseen. Tämä pala pitää kiinnittää kapeammin uuteen paikkaansa.
Samaa sarjaa tämäkin. Brodyyrinpala on ihana. Se on löytö Kiertopisteen pitsilaatikosta, Kiertokatu 15, Pori. Brodyyrin pystyy vielä purkamaan alkuperäisestä työstä, niinkuin tämänkin vanhasta tyynyliinan palasta. Vanhat virkatut pitsit on yleensä ommeltu kankaaseen niin tarkoin kiinni, että purkaminen alkutekijöihin tosissaan vie "aikaa ja tupakkia", jos ei ole ihan mahdotonkin tehtävä. Melkein kannattaa käyttää se alkuperäiskangas jotenkin työskentelykankaana ja pitsi tulee sitten kankaineen mukaan uuteen työhön. Se on minulla vielä järkeilyn alla.
Vanhat farkut uusiokäyttöön. Ompelin tytöille liivimekkoja, koko noin 98. Nauhat vanhoja. Tämän mekon tasku ja helmaosa farkkupaidasta. Uutta on yläosan vuoritus, helman kangas ja kapea pitsi. Henkselinipsutkin on uudet, kun en löytänyt tähän hätään vanhojani mistään.
Aloitin jääkiekon MM-finaalimaton, sinivalkoisin värein, keinutuolissa tv:n ääressä, kultamitalitoivein tietysti. Olin aikaisemmin leikannut vanhoja t-paitoja kuteiksi ja niistä kuvittelin saavani vessaan maton. Loppuivat mokomat kesken, vaikka mustaakin tuli yksi raita. Kaksi viimeistä raitaa virkkasin ostotrikoista. Mutta muistanpa jääkiekko-ottelun tästä virkkuusta.
Tässä tulossa "neliönmuotoinen" huivi. Mielenkiintoista on, mitä tästä lopulta muotoutuu, mutta tämänhetkinen ajatus on se, että tällä mallilla huivin keskusta olisi valmiina n.75x75cm, sen ympärille eri mallineuleella muutama sentti ja sitten vielä ympärys reunapitsineuleella.
100g lankaa ei kyllä riitä. Toivottavasti saan lisää samaa väriä. Eri värjäyserä ei välttämättä haittaa, jos saan vaihdettua langan jossakin reunuksen mallineuleen vaihtumiskohdassa.
Valmiina 60x135cm. Mallinukke pitäisi olla - keinutuolia ei oikein saa puettua nätisti :-)
Olisikohan oksa-malli suomeksi, yksi niistä perinteisistä. Em. Nancy Bushin kirjasta. Lankana vanhaa, ohuenohutta Vuorelman kampalankaa kudontaan, neuloin kaksinkertaisesta langasta.
Kokeilin ohutta silkkilankaa, 900m/100g samalla mallilla. Puikot 3,5. Voisin tehdä tilkun puolta numeroa pienemmillä puikoilla. Villalanka on kyllä "ensteks" listallani, mutta varmaan tämäkin lanka joskus neuloontuu.
Sain pingotukseen toisen "lepatriinun". Lankana Madelinetosh Prairie, väri 'antique lace', puikot 3,5, HiyaHiyan Sharpit, pyöröpuikot pitkällä kaapelilla. Lankaa kului 113g. Puikot olivat erinomaiset neuloa tätä lankaa. Aikaisemmin olen neulonut Prairie-lankaa pitkistä bambupuikoista lyhyemmiksi tuunatuilla versioilla, mitkä nekin toimivat hyvin.
Oikeastaan tämä on jo kolmas tällä keskuskuviolla, täytyykin katsoa jos löytyisi kuva edellisestä.
Tämän huivin reunapitsi on 'Queen Silvia Shawl' -huivin reunapitsi, kirjasta Knitted Lace of Estonia, Nancy Bush. Parilliset kerrokset ovat nurjaa neuletta, mikä tekee pitsistä omanlaisensa, samoin kuin kavennusten ja langankiertojen väliin jäävien oikeiden silmukoiden määrä (vain 2o).
Oikein kaunis tästä tuli, värit on somat, vaikka epäilin aluksi. Valmismitat n.135x70cm.
Nyt tämä runttu lähtee pingotukseen. Lankaa meni 90g. Malli on mukava neuloa. Tein vähän isomman kuin ohjeessa, yhden reikäkerrosvälin pitemmän.
Muistatko tätä lankaa??? Olen aikoinaan tehnyt Novita Floricasta monet villapaidat ja -takit. Lämmöllä muistan sitä hikisessä miehen selässä rakennuksella hyvin huopunutta harmaata paitaa ja myös sitä villatakkia, jonka neuloin siskolleni aivan 80-luvun alussa. Samainen villatakki oli hyvin varastoituna äitini vintillä monet vuodet ja sieltä sitten siirtyi tyttäreni vaatekomeroon joku vuosi sitten. Tällä hetkellä mukana Irlannissa lämmittämässä viluista vaihto-oppilasta. Floricasta oli moneksi.
Kuva on nykypäivää. Ystäväni oli saanut edesmenneen neulojan lankavaraston. Häneltä sain tänään isonison pussillisen Floricaa ja muita lankoja. Päässä pyörii huimia suunnitelmia niiden käytöstä. Oikein tunnen, että sain hengenheimolaisen langat! Juuri näitä olen itsekin niin paljon joskus ostanut. Eli langat tulivat rakastettuun lankakoppaan, siihen missä on paljon muitakin kavereita.
Aloitin Revontuli-huivin varastoistani löytyneestä langasta, Filigran Lace No 1, 600m/100g, puikot no 4. Lanka on vähän ohutta tähän malliin, mutta ehkä jatkan mallia isommaksi. Langan väritys on vähintään mielenkiintoinen tässä vaiheessa. Etukäteiskuvitelmani olivat aivan jotain muuta.
Kuvasta jo näkyy huivin malli eli yläosa ei ole suora vaan menee vähän yli ja tekee huivista helposti puettavan ja koon mukaan sitten joko hartioille tai kaulalle hyvin asettuvan.
Nämä kaverit jo lähtivät maailmalle. Aluksi ajattelin, että ovat liian tummia, mutta eivätpä olleetkaan.
Näitä valmistui muutama, kun kierrätin kangaspuiden vanhan tukkikankaan pupuille vartaloksi. Vanhaa pellavaa, vielä suurimmaksi osaksi ryhdikästä, vaikka kulumajälkiä siellä täällä. Pupujen tassuissa saattaa olla hiutumista ja värivaihtelua kasvoissa. Silti omasta mielestäni tuli hauskempia kuin liian siististä pakkakankaasta.
Edelleen Pirtin Kehräämön lankaa. Pistona suomalainen, välipalmikolla. Koristelu on vähän kesken, mutta tuolla tyylillä luultavasti jatkan, kun iskee semmoinen fiilis.
Lähinnä miehen jalkaan sopivat, pikkuisen voisi huovuttaa ja koristella jalkapöydän päältä. Näitä oli todella mukava tehdä. Samalla pistolla kuin edellä olevat.
Lankana Pirtin kehräämön z-kierrelanka, täyttä villaa, luonnonvalkoinen ja harmaa. Kestävyys ei ole sukkalangan veroista, mutta ihanaa neulata ja tosi lämmin lopputulos. Semmoiset istuskelutöppöset tai jalanlämmittelyvermeet.
Samaisen ison lankakassin sisältöä, Dropsin Alaskaa. Vähän hankala neulata, koska lanka meni helposti säikeille, mihin taas oli yhtenä syynä tumma väri, josta tasona tehtäessä ei langankulku ainakaan aluksi näkynyt selvästi. Mutta kun halusin juuri tästä hyvästä väristä suorittaa.
Suomalaisella pistolla, 2+2, pyöreä aloitus ja mukavat korvaläpät vielä takaavat sen, että ei tule kylmä.
Pingotuksen jälkeen koko 60x130. Neuloin sen viime kesänä, muistaakseni lankana Drops Lace. Huivi jäi punnitsematta, mutta alle 100g joka tapauksessa.
Muisti ei pelannut kaikin osin. Löysin muistiinpanot kansiostani. Lanka Rowan Fine Lace, 400m/50g, puikot 3,5 bambut. Malli 'lepatriinukiri' kirjasta Haapsalu saal. Keskustaan kului 70g, 108s. Lankaa jäi 1g, eli reunapitsiin n.30g.
