Mekko päälle

Viivi valitsi mekkokankaaksi sinipilkullisen. Ompelin kaveriksi vielä essun.

Räsynukke 1

Uuden lettipään nivelet on kurottu jälkipistoin kyynärpäihin ja polviin. Sääret ovat raidallista "sukkakangasta" ja kengät myös mustasta kankaasta saumalla sääressä kiinni. Hiukset puuvillasekoitelankaa, 50g, ja kasvot kirjottu kirjontalangalla. Nuken pituus on vähän yli 50cm.

Rakas nukke

Tämä molla on vajaa 20v. takaa. Silloin ompelin näitä paljonkin. Aloitin uuden joukkueen pari viikkoa sitten. Yhden sain vasta ommeltua valmiiksi. Muut myöhemmin.

Tämä muori oli pakko kuvata. Tunsin, että nukketaidot oli vähän ruosteessa ja lähdin iltamyöhällä eilen kaivelemaan tyttöjen nukkepinoa katsoakseni, että miten ne silmät ja suu tuli tehdyksi silloin muinoin. Enemmänkin olisi naurattanut, kun käteni tapasivat ja näin kuvan mollan.  Piti kuitenkin olla aika hiljaa, kun yksi nykyinen leikkijätär oli jo nukkumassa.

Molla ja sen silloiset puolivalmiit, viimeistelyä vaillä olevat kaverit makasivat kuin halot pinossa, jossakin ompelulaatikossa. Alma oli pieni taiteilija jo silloin ja kuvittelisin, että kolmevuotiaan mielessä kävi, että teen vähän samaa hommaa kuin äitikin. Keltaisella tussilla tuli silmät ja suu aika nopsaan. Myöhemmällä iällä, vartuttuaan piirtämisessä, Alma on parannellut alkuperäistä kuulakärkikynällä. Alkuunsa taisin pienen huudahduksen suustani päästää, kun löysin taiteilut, mutta nyt olen iki-ihastunut tuohon nutturapäähän, Alma ei enää niinkään - vielä.

Ruusukasmatto 2

Tässä on loimen loppu, valmiina 80x185cm. Aluksi ajattelin, että saan siitä metrin pätkän vessaan. Sitä mukaa sitten valitsin pohjakuteeksi kaikki loppuräsykääröt ja -kerät. Kuviokuteeksi halusin ensin vain tuota jonkinlaista limenvihreää, jonka olin varannut alunperin Ohtolle, lempiväriänsä raitavärkiksi. Mutta eihän se piisannut mitenkään, kun lointa oli reilusti vielä kudottavana. Lopulta pätkässä on kahta eri vaaleanpunaista, luonnonvalkoista, valkoista ja kahta eri vihreää trikoota kuviokuteena. Kuviot ja värit on säännöllisen epäsäännöllisesti kudottu matoksi.  Alkuun ja loppuun kudoin saman vihreän kuviokuteeksi.  Minun kutomisellani ainakin räsytrikoo -yhdistelmä toimii hyvin tässä kuviomallissa.

Ruusukasmatto 1

Maton koko 80x265cm. Musta ja tumma farkku yhtenä kuteena kolmesta pohjavärissä. Sen kaverina revitty räsy esim. lakanoista ja trikoo käsityöaseman hyllystä ja omista vanhoista pusseista.

Raidat valkoista ja vaaleanpunaista lakanaräsyä ja kuviokude trikoota. Näillä reuna pysyi suhtkohtsuorana, ilman isoja vyötärömutkia.

Farkkuliivi takaa

Koko suku on valjastettu vanhojen farkkujen keräämiseen. Siskoltani sain lähinnä hänen miesväkensä reilunkokoisia farkkuja valtavan määrän. Yksien farkkujen ison ja syvän taskun ompelin liivin takakappaleeseen. Lisäsin siihen vain ukin edellä olleista puretuista paikkaverkkareista hyvän metallivetoketjun ja vanhan Jamesmerkin taskun reiän päälle. Tampit leikkasin ja ompelin kaksien farkkujen vyötärökaitaleiden päistä - valmiit napit ja reiät tuli käyttöön.

Ja pitihän se yksi bändimerkki ommella liiviin kuitenkin!

Ohton farkkuliivi

Isillä on farkkuliivi bänditarroilla ja pitihän se pojankin sitten haluta sellainen. Mumma kyllä ommellessaan vähän funteerasi, että voivoi, onkohan tämä nyt oikein laillista puuhaa, 4-vuotiaalle. Mutta paljon lohdutti, kun isi selitti, että on jo valmiina muumimerkki ja Salama-automerkki. Ostin jalkapallo- ja traktorikaivurimerkin jonon jatkoksi. Siinä heillä on jo vähän ompelemista.

Kokosin osat vanhoista farkuista. Etukappaleissa poikittain vyötärönauhaa putsattuna ja aukisilitettynä. Helman ja etukappaleiden päärmäyksen tein farkkujen sivusaumojen päällikappaleella. Hihansuut saivat jäädä ihan naturelliksi, pari kertaa suoralla ompeleella surautin ympäri puolen sentin päästä reunasta.

Riepuhousuilla toinenkin elämä

Edellisten housujen ehjät lahkeet duunaavat nyt isoina paikkoina samanmerkkisten ja ehkä vähän uudempien collegehousujen polvireisialueella ja persauksissa.

Urakka alkoi lahjesaumojen ja takasauman purkamisella, housujen kuluttaja teki sen itse.  Sitten vain huonot kohdat irti, niistä kaavat, uudet kappaleet, saumaus, tikkaus ja lopuksi takasauma ja sivut kiinni. Siistit tuli.

Tulevaisuudessa housut hiutuvat puhki tikkauksien vanhemmista osista, jäävät kiinni risukkoon sienimetsässä tai johonkin muuhun törrötykseen, repeävät tai polvet ainakin hierovat taas kankaan puhki.  Mutta hyvä kun on käyttäjä ja käyttöä tekeleilleni. Se on näissä jutuissa parasta.

Samat edestä

Taskunsuut piti vahvistaa. Että on vaikeaa ommella tuota venyvää farkkua. Se on oikein kiemurtelun mestari. Ompelin  suoralla ja huolittelut jousto-ompeleella. Tikkaukset osin myös suoralla joustotikillä.

Tuollahan ne näkyy olevan jo jalassa. Eka kommentti oli, että nyt ei puutu enää kuin rusketus ja mustat säärikarvat. Mutta molemmat ollaan tyytyväisiä, tekijä ja shortsimies itse.

Valmiit shortsit

Matonkudepussista kaivoin farkkupalaa poisleikatun osan tilalle. Pituus on nyt valmiina polven päälle.

Rievusta vaatteeksi

Pyydän anteeksi rietasta kuvaa, mutta pakko oli laittaa alkutilanteen kartoituksesta jonkinlaista evidenssiä.

Vanhat rakkaat collegehousut eivät vielä joutaneet roskikseen. Oikeasti niistä ei olisi saanut edes matonkudetta. Mieluummin päätin käyttää aikaa niitten muokkaamiseen. Vyötäronauha ja taskut olivat hyvät. Muu jouti aika pitkälti mennä. 

Nukkeprojekti

No niin, vartalo-osat ommeltuna. Mekot ja essut leikattuna. Nyt tämä työ vähän jäihin ja jatkan housun tuunauksella.