Tämän kirjan opeilla valmistui neulepaita vauvanukelle. Istutettu hiha on mukava tehdä näin ja lopputulos kohta valmiina, kun ei tarvitse ommella saumoja. Jotenkin kummallisesti saumojen ompelu viivästyttää työn valmistumista. Aivan kuin energia ja lataus siihen työvaiheeseen pitäisi kytkeä päälle jostain toisesta akusta tai virtapankista.
Käsityöaseman uudet verhot! Pitkään se kesti, että sain ommelluksi. Kangas löytyi Tampereelta Poppanavakasta ja pitsit lahden takaa edullisesti - puuvillapitsi on Suomessa sen verran arvokasta metritavaraa, että nämäkin olisivat jääneet yhteen pitsikerrokseen ilman Viron matkaajaa.
...tosi reilun kokoinen... tällä kantaa tavaraa kaupasta autoon tai muuten käyttää varakassina.
Autokäsityöni oli siinä vaiheessa, että piti ottaa se sisälle järkeilyä varten. Lankakin loppui, 87g puuvillalankaa, 180m/50g, joten sankaosasto tulee jostakin muusta kuin verkkovirkkauksen langasta. Tarkkaa ohjetta minulla ei ole, mutta mielikuva valmiina nähdystä työstä ohjannee eteenpäin.
Sangat tulevat noiden kiinteiden silmukoiden ikäänkuin jatkoksi ja pussimaisen kassin reunat kurotaan verkko-osuuden kohdalta tukeviksi virkkaamalla.
Ompelimme teletappien petilaatikkoon patjan ja peitteen. Samoin tyttöjen Niilo ja Miina saivat peitteet ja tyynyt. Materiaaliksi tytöt valitsivat vanhoista vauvalakanoista mieluisimmat kankaat. Ja pitsipalojakin löytyi vanhoja.
Sadepäivän ratoksi aloimme ommella. Pikkuinen on 2v10kk ja mumman sormet piti työntää edestä pois, että pääsi itse nostamaan ja laskemaan neulaa napista painamalla, nostamaan ompelujalkaa ja ottamaan nuppineuloja työstä. Ainoa ongelma oli työergonomia, mumman luistavat polvet. Mutta otteet oli taitavat.
