Nämä saattaa olla lammasta, en ole ihan varma. Väri on ihana ja malli vähän lyhyempi. Vetoketju on näppärä pukiessa ja muutenkin tuo vähän ärjyyttä käsineeseen. Luulen, että varastoissani on pienihampaisia ja lyhyitä, vanhoja, kuinka ollakaan, 7-8cm vetoketjuja muutama, ja vieläpä punaisia. Olisivat olleet juuri sopivat näihin käsineisiin. Mutta taas, kuinka ollakaan, löysin vain yhden porukastansa eksyneen ja se jäi sitten käyttämättä, kun kaveria ei tähän hätään löytynyt.
Materiaalina on värjätty poronnahka. Kaava piti muokata omaan käteen sopivaksi. Ranteeseen ompelin pikkukolmiot pujotusväljyyttä antamaan. Valitsin kolmioihin ja rannepäärmeeseen samaa kuosia nahkaa eri värisenä.
Vuoriton, käsin tikattu käsine istuu todella kuin hanska käteen. Kerrassaan ihanat. Näiden käyttöön ja tekemiseen voi jäädä koukkuun.
Jälkiviisaana voi sanoa, että kämmenpuolen olisi voinut tehdä jostain yksivärisestä. Kuvio hiutuu käytössä.
Virkkasin ohjeen mukaan puuvillalangasta kesähatut. Lankana Dropsin Safran, koukku 2,5. Ohje oli aikuiselle, mihin tähtäsin, mutta minun käsialallani tuli lapsen päähän sopiva. Ohje on Suuri Käsityö -lehdestä 5/2017. Varmaankin vähän kutistuvat vielä pesussa.
Kuvassa ylimpänä raparperinjuuren ensimmäinen keitos (puuvillaisesta haltialangasta tuli kauniin keltainen, ihan sitruunainen). Toisena saman liemen jälkiväri. Vahvaa väriä siinäkin. Olisin varmaan saanut vielä toisenkin jälkivärin, mutta koelankani alkoivat mennä vähiin.
Kolmas lanka on Pirtin kehräämön kampalankaa. Ajattelin, että kokeilen siitä neulakinnasta, jos saan langanpäät vielä huovutettua työn kuluessa kiinni toisiinsa. Näin ensikertalaisella taisi lanka vähän huopua jo padassa. Kaunis punainen leppävesi meni hirveän väriseksi mutavelliksi, kun lisäsin siihen puretteen ja villan. Liemessä lanka ei mitenkään ihastuttanut väriltään. Huuhdeltuna siitä tuli kuin joku prinsessa Tähkäpään letti. Kerrassaan kaunis väri.
Alimpana on jälkiväri leppäliemestä. Lankana on Dropsin Fabel. Yllätyssävy tuli. Jälkiväri on paljon tummempaa kuin varsinainen väri. Lisäsin kyllä pikkiriikkisen puretetta liemeen toiseen värjäykseen, olisikohan se vaikuttanut, vai sitten vain se, että Fabel on villasekoitelanka.
Tämmöistä oli 34 vuotta sitten harsojen ja muoviliinan kätköissä. Aika voi kullata muistot, mutta tämänpäiväiset hajut on kyllä ikävämmät.
Kattilassa on 3 litraa värilientä jäähtymässä. 3g alunaa ja 50g Dropsin luonnonvalkoista Fabelia kahdessa 25g vyyhdissä pasmalankoineen odottaa pääsyä kattilaan.
Velipojan suostumuksella, taas siis livistin sisähommista, parkkeerasin puuliiterin kynnyshirrelle, lainasin talon puukkoa ja kaivelin uusista heittokasoista leppäkalikoita. Äitimummi huuteli ovelta, että mitä oikein teet. Vaikka varmaan näki. Tietysti ei heti hoksannut, että mitä varten. Näistä pilkkeistä tulee myös väriliemi. Kauniin punertavaa.
Nyt on siis ämpärissä 3-4 litraa vettä ja 640g lepän kuorisiivua. Märkää puuta oli tosi mukavaa vuoleskella, vaikka puukko ei ilmeisesti talon terävin ollutkaan.
Silppusin palat pieneksi ja laitoin ämpäriin likoamaan. Vettä noin 3 litraa. Yritän huomenissa keitellä niistä väriliuoksen, kunhan saan vanhan kattilan äidin uunin päältä. Paloja on 500 g. Sillä pitäisi saada 50g villalankaa värjätyksi.
Tässä niitä nyt on. Kuorin palaset, en tiedä olisiko pitänyt. Lupaavalta näyttää, sillä kädet jäi porkkanankeltaisiksi.
Ei tullutkaan iltapalaa näistä niinkuin eräs luuli. Uskomaton laitos on raparperin juurakko - kunnioitukseni ko. kasvia nousi kerralla ja huimasti.
Kävimme kasvivärjäyksen teoriakurssilla eilenillalla ja eikös tämän hätähousun pitänyt ruveta ihan itse kokeilemaan. Saimme kyllä hyvät eväät. Kesän mittaan pitäisi kerätä kasvimateriaali. Jokainen meistä tusinasta naisesta otti oman kohteen, vihreistä kasveista, lehdistä, kukista, kävyistä, kuusen neulasista tai puun kuoresta. Valitsin pajun kuoren. Kohta kuori alkaa irrota ja sitten lähden veistelemään. Elokuun lopulla kokoonnumme porukalla keittelemään liemiä keräyksistämme ja värjäämään langat.
Tänään oli mummolan siivouspäivä. Livistin lapion kanssa vanhan navetan taakse ja sieltä lohkaisin luvan kanssa palan raparperin juurakkoa. Oli sotkuinen tapaus, onneksi sentään maa oli sulana. Liottelin ränninalustynnyrissä jäiden seassa isompia multia pois ja kaivelin puutarhasaksien kärjillä koloja. Hyvä saalis.
