Pilvisen aamun ajankulua. Ompelijatar on iältään kolme ja puoli. Edellisen illan ukin työhousujen paikkuu innoitti lisäompeluun. Hyvin jo osataan jalan tai neulan nosto ja peruutus. Suoraan ompelu on kyllä vähän vaikeaa. Ja jalka ei ylety kaasulle (tai jarrulle niinkuin ohjaaja epäili aluksi), mutta onneksi voi istua sylissä ja mumma kaasuttaa.
Puuseppäni, esikoispoikani, penkoi varastojaan ja juhannusaskareena syntyi kinnasneuloja. Saan tämän ihanuuden. Se on ruusupuuta, kitaran rakennusmateriaalia, olikohan kaulasta, meni vähän ohi, kun niin ihastuin tämän neulan kauneuteen.
Ja pitää varmaankin neulata vain vaaleaa lankaa näin tummalla neulalla. Mahtaakohan olla varastoissa vai pitääkö aivan lähteä kaupoille. Ehkä sittenkin löytyy. Ainakin tuo edellä ollut lepällä värjätty lampaanvilla.
Pari vuotta vanha huivi tuli huoltoon. Pesu ja pingotus. Mallina maailman paras, Kiri-huivi, ja lankana joku, en muista merkkiä, ohut merinohuivilanka, ostettu Titityystä., väri muistaakseni Frosty Pink. Huivin juttu on mukaan neulotut helmet. Niitä voisi olla tiheämmässäkin, varsinkin jos lanka olisi vaikka silkkisekoite ja ehkä ohuempi. Helmet tekevät huivin laskeutumiselle ihmeitä.
Villapaita kuivumassa. Neuloin sen 1,5 puikoilla ohuen ohuesta 2-kertaisesta vanhasta kampalangasta. Henkariksi laitoin tussin ja kuminauhan. Mietin ripustuspaikkaa ja aivan; seinäkalenterissa on kesäkuun kohdalla juuri sopiva mietelause ystävälle, jonka pojaksi pupu muuttaa.
Pupun pituus korvannipukasta kantapäähän on 38cm. Rinnanympäryksestä ei taida kannattaa puhua.
Tässä jäähyväisposeeraus kaverin kanssa. Lähden omaan kotiin ja lakkaan kortteeraamasta samassa kassissa tämän mekkoasuisen kanssa. Nyt on hyvä aika mennä, kun sain illalla housut jalkaan. Villapaita ei oikein yksinään pupuherraakaan asusta.
Onneksi ihana neito ei jää yksin, kassiasukkaaksi. Kavereita riittää vielä. Odottavat raukat vaatteita - toisilla sentään on hienot tatuoinnit.
Näetkö vihreän nurmen ja sinisen taivaan? Vähän kirjailua ja ompelua ja sillä pitäisi syntyä kaksi tyynyä, toinen noin 55x75cm ja toinen 55x55cm. Toivottavasti aiemmin kuin tulevana vuonna tuohikuussa. Nyt juuri askarruttaa kirjontalangan laatu. Millähän sitä voisi tehdä? Haluaisin paljon sävyjä, ehkä merkkauslangat on sopiva vaihtoehto. Hautukoon nyt. Joku aamuyö, vissisti kello viisi, asia ratkeaa kesken unen. Niin uskon.
Puuvillaloimeen on kudottu kaikkea mahdollista lankaa taivaan ja maan väliltä, omia vanhoja ja kudonta-aseman keräyksiä. Sukkulalla oli kaksi lankaa koko ajan. Vihreällä osuudella on toisena vihreä villainen tweed-lanka ja sen kaverina eri vihreitä ja harmaita, vähän ruskeita. Sinertävän puolen kuteena oli myös kaksi lankaa, erivärisiä valkoisia ja sinisiä, siniharmaita, lilaa ja vaaleanpunaista.
Mallikerta -lehti, 1/2016, on julkaissut ohjeen nimellä Puolikas.
