Terveisiä saunasta!

Mökkiloma, kalsean kylmä ja aika sateinen, lähestyy loppuansa. Saa nämä jäässä olevat varpaansa lämpimään, kun mennään kotiin. Nuoriso vetelee tuolla ylhäällä nuudeleita ja grillimakkaraa iltapalaksi.  Ja tänne alas kuuluu kuinka 3-vuotias selittää miten mumma suihkuttaa ukkia.

Seinällä roikkuu kuivumassa maailman ihanin kylpypyyhe.  Viime lukuvuonna  niitä kudoimme käsityöasemalla. Kudoin kaksi ja olen niistä oikein onnellinen.  Käsityötä, laatumateriaalit  ja tuotteella mahtava käyttöarvo. Siinä pyyhkeet niin kauaksi kuin pyyhettä tarvitsemme.

Lupiini

Värjäsin 300g kullakin padalla, kaksi jälkiväriä kaikista. Kuvassa alimpana pääväri, siitä ylöspäin 1. ja ylimpänä 2. jälkiväri. Perusreseptillä: 10 litraa vettä, 10g puretetta, 100g lankaa. Jälkiväriin lisäsin 30% alkuperäisen puretteen määrästä.  Lankana Dropsin luonnonvalkoinen Fabel. Kokeilin myös vaaleaa helmenharmaata pohjaväriksi kukilla värjäykseen. Pieni ero tuli lopputulokseen. Vyyhdillä vaaleapohjaiseen lankaan tehty värjäys erottuu eineen verran heleämpänä.  Kuvittelen, että sileässä neuleessa ero on selvä.

Vasemman laidan puretteena kuparisulfaatti ja väriliemessä lupiinin lehdet. Hyvä vihreä.

Keskimmäisessä lankatriossa liemessä edelleen lupiinin lehdet, mutta puretteena aluna. Uskomaton keltainen jälkiväreissä, puhtaana. Pääväri ei ole oikein minkään värinen, voimakkaasti kellertävää vaaleaa vihreää.

Oikealla sinisillä lupiinin kukilla värjättyjä minivyyhtejä. Käytin näihin tuoreita kukkia. Kuivatut kukat odottavat vuoroansa.  Puretteena aluna.  Odotin kyllä jotain sinisempää, mutta tämäkin tulos miellyttää silmää.

Rakas kotikriitikkoni totesi partaansa jotakin "päivän pannusta", kun puntaroin lopputuloksen ihmeellisyyksiä.  Joka tapauksessa, näitä on todella hauskaa kokeilla.  Jalat saisivat kyllä olla vähän ketterämmät. Pitää olla tarkkana, kun loikkii ämpäreiden, kattiloiden ja muiden systeemien keskellä.  Onneksi aikaa on ja kesäyö on valoisa.

Taas piti soittaa ja kysyä neuvoa

Soitin Irmalle ja sain arvokkaita neuvoja.

Nimittäin, olen jo jonkin aikaa katsellut pientareita ja niiden lupiiniloistoa sillä silmällä.  Mummailusta lomalla  leivoimme Alman kanssa pikkuleipiä ja kuivakakkuja ja kun saimme viimeiset uuniin, hyppäsimme ämpäreiden ja saksien kanssa autoon. 

Reilu puolituntia meni retkellä, kakut pois uunista ja sitten talkoilimme kukat irti kukkavarsista, lähtivät helposti.  Sormet tulivat sinisiksi, mikä minua ilahdutti suuresti.  Tiskivuori odotti ja totesin, kun kävin siihen käsiksi, että väri ei lähde ihan helposti irti. Hienoa.

Värjäämään sinisillä lupiinin kukilla siis. Olen Irman kanssa muutaman kerran neuvotellut värjäyksistä ja nyt kysyin lupiinista.  Koska nyt juuri en ehdi väripadan ääreen, vein kukat pahvilaatikoiden pohjalla pannuhuoneeseen.  Muutamassa lootassa on noin parin kolmen sentin kerros riivittyä kukkaa. Olisin hyvinkin voinut levitellä ne aurinkoon ilman Irmaa, mutta päädyttiin sittenkin siihen, että kuivatan poissa valosta. 

Taidan jo huomenna käydä pöyhimässä.
Enkä muuten olisi uskonut, että lupiini tuoksuu.