Soitin Irmalle ja sain arvokkaita neuvoja.
Nimittäin, olen jo jonkin aikaa katsellut pientareita ja niiden lupiiniloistoa sillä silmällä. Mummailusta lomalla leivoimme Alman kanssa pikkuleipiä ja kuivakakkuja ja kun saimme viimeiset uuniin, hyppäsimme ämpäreiden ja saksien kanssa autoon.
Reilu puolituntia meni retkellä, kakut pois uunista ja sitten talkoilimme kukat irti kukkavarsista, lähtivät helposti. Sormet tulivat sinisiksi, mikä minua ilahdutti suuresti. Tiskivuori odotti ja totesin, kun kävin siihen käsiksi, että väri ei lähde ihan helposti irti. Hienoa.
Värjäämään sinisillä lupiinin kukilla siis. Olen Irman kanssa muutaman kerran neuvotellut värjäyksistä ja nyt kysyin lupiinista. Koska nyt juuri en ehdi väripadan ääreen, vein kukat pahvilaatikoiden pohjalla pannuhuoneeseen. Muutamassa lootassa on noin parin kolmen sentin kerros riivittyä kukkaa. Olisin hyvinkin voinut levitellä ne aurinkoon ilman Irmaa, mutta päädyttiin sittenkin siihen, että kuivatan poissa valosta.
Taidan jo huomenna käydä pöyhimässä.
Enkä muuten olisi uskonut, että lupiini tuoksuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti