Niilo on kuulunut kiinteästi porukkaan jo kolme vuotta. Kukaan ei kyllä muista Niilon alkuperää. Ilmiselvästi Niilolla oli jo menneisyys, valmiiksi rutisteltu, mikä ei kuitenkaan uutta äitiä haitannut, se tuli ja valloitti pikkuäidin sydämen. Muu perhekin on tottunut siihen, että Nipan täytyy olla aina mukana, "nipakin on jo turvavöissä", Niilo on "ihana", "rakastettu", "elämää nähnyt", riippuen havainnoijasta, se kuulee illalla ihania rakkaussanoja peiton alla ja saa monta pusumuiskua päivän päätteeksi.
Pitemmän aikaa on jo pikkuäidin kanssa keskusteltu voisiko Niiloa auttaa. Kylvetystä ei ole uskaltanut viime aikoina ajatella, koska pään kiinnitys näyttää niin huteralta. Vähän pitäisi ehkä lihottaa, paidottaa, ja pelastaa tuo kaulanseutu.
Syyslomalla luvattiin tarttua toimeen. Eilen pikkuäiti sitten lupasi, että huomenna, mutta vasta illalla. Tämä mumma alkaa nyt hivuttaa tarpeita pöytään ja aloitetaan ennen iltaa, että saadaan Nipa kokonaisena iltapetiin. Nippusidepaketti, vanua ja kankaita ainakin ompelukoneen lisäksi. Yritän ehdottaa, että ommellaan Nipalle vartalon yläosa eri kankaasta kuin paidaksi, mieluummin vähän tummemmasta. Nipan oikea silmä pyörii välillä ympäri, mutta sille ei ilmeisesti voi mitään. Täytyy katsoa mikä mekanismi pään sisällä on. Luulen, että perinteinen muovikuppi, jossa silmä lepää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti