Nyt on yksinkertainen työ puikoilla Porin ja Tampereen välillä. Kyllä on ulkona kaunista, aurinko paistaa ja lumi on uutta. Tunnelma vaunussa on satakuntalaisen harras. Ilmastointi hurisee hissukseen, sitä pysähtyy ihan kuuntelemaan. Joskus sen katkaisee neulepuikkojeni kilahdus, tai isompi ääni, kun putosi koko työnalku lattialle, kahvittelu vähän häiritsi.
Luonnistuu bussissa tällainenkin neule. Lapasta pukkaa. Yleensä varaan jonkin vähemmän katsottavan autoneuleeksi.
Lankana edelleen Fabel ja värjäämieni lankojen pikkukeriä, joita on jo ehtinyt jäädä muista töistä. Langanpäitä on jokunen pääteltäväksi. Siitä pitänee ottaa oma urakkansa.
Ensimmäinen briossi-kokeiluni. Luulin, että on hankalampi, mutta lähtihän se sujumaan. Lankana Dropsin Fabel, aloitin pyöreillä bambuilla no 2,75, mutta totesin ne liian paksuiksi. Vaihdoin no 2,5 Cubics-puikkoihin ja ne ovat selvästi paremmat.
Malli, jota tavoittelin, on blogista Neuloa Narttu, Krysanteemi. Ensimmäinen lehtipari ei aivan onnistunut, mutta toinen on tähän saakka oikein. Pikkuisen haittaa, kun höpöttää puhelimessa samaan aikaan uuden työn kanssa. Silmukoiden luonti pitää todella tehdä löyhästi. Luulen, että havittelen tätä mallia vielä oikeiksi käsineiksi. Nyt mennään siis vasta opettelukappaletta.
Suosittelen lämpimästi, kaunis malli ja ohje on erinomainen, samoin mallipiirros, kaikki erittäin selvästi opastettu ilman tyhjiä höpinöitä.
Nämä lapaset neuloin taas Dropsin Fabelista. Puikot KnitPro Cubics, 2,5. Niillä oli tosi mukava neuloa paitsi olivat tällä kertaa kyllä liian ohuet. Käsiala meni niin pieneksi ja tiiviiksi, että omaan käteen näillä ei ole mitään asiaa. Itselle pitää tehdä kolmosilla.
Langat värjäsin aika monella luonnonaineella, näitä joku yksinään ja sekoituksia loput: pietaryrtti, lupiini, saniainen, raparperinjuuri, herkkutatti, krappi, kokenilli. Malliin linkki tässä.
https://www.ravelry.com/patterns/search#query=Sunflowers%20Natalia%20moreva&view=large_mobile&page=1&sort=best
Natalia Morevan neuleohjeet ovat huippuja. Niitä on jokunen jonossa odottamassa. Näiden van Gogh -taidelapasten jälkeen voisin kokeilla saman sarjan Starry Night -ohjetta. Kasvivärjättyjen lankojen kanssa mallikuvioiden erottuvuus ei aina ole niin selkeää. Joten pitää olla suunnitelmallisempi seuraavien kanssa.
Meillä on ollut sellainen 'tärkeimmät asiat ensin' - 2-viikkoinen. Eilen vaihtui lapsoset. Niilo lähti porukkansa kanssa ja pikkusisko kettu tuli mummolaan omansa kanssa. Pipotalkoot jatkuivat, koska pikkusiskolla oli niin kylmä. Nyt on kypärämyssy päässä.
Lankana edelleen Dropsin Fabel, puikot 2,75 KnitPron koivuiset, hyvin liukkaan sopivat tähän lankaan, bambuiset takerteli. Värinä lupiinin keltaista ja punainen kokenillista.
Nyt Nipaniilovauva lähtee kotimatkalle. Pikkuväki valitsi villapaidan ja kypärämyssyn värit. Villapaita lupiinin lehdillä värjättyä luonnonvalkoista ja myssyn vihreä samoissa liemissä kokeiltua keskisinistä Fabelia.
Piirsin vartalokappaleet alkuperäisten mukaan - kaikki "eiku" - viivat näkyvissä. Leikkasin täytevanulle oman vartalopussin päällisen kaavojen mukaan ja ompelin sen kiinni. Tuli niin tiivis paketti, etten enää ruvennut ompelemaan sisäpussia päällipussin saumoihin kiinni muutamalla pistolla niinkuin ajattelin etukäteen. Olisi pitänyt täyttää vasta pussien yhdistämisen jälkeen.
Ja silmät on niinkuin ajattelinkin. Niin hyvin paikoillansa, ettei pysty operoimaan.
Ensin irrotettiin pää kaulanauhan ommelta pitkin. Siinä paljastui miksi Niilo oli niin laihtunut. Täytteet olivat melkein kaikki pään sisällä.
Seuraavaksi leikattiin jäsenet irti. Ajattelin säästää kädet ja jalat entisillä päällisillä, koska ne olivat ehjät. Tytöt menivät iloisina pesemään niitä kynsiharjalla ja saippualla. Kuivatus alkoi hiustenkuivaajalla ja jatkui olohuoneen patterin päällä.
Niilo on kuulunut kiinteästi porukkaan jo kolme vuotta. Kukaan ei kyllä muista Niilon alkuperää. Ilmiselvästi Niilolla oli jo menneisyys, valmiiksi rutisteltu, mikä ei kuitenkaan uutta äitiä haitannut, se tuli ja valloitti pikkuäidin sydämen. Muu perhekin on tottunut siihen, että Nipan täytyy olla aina mukana, "nipakin on jo turvavöissä", Niilo on "ihana", "rakastettu", "elämää nähnyt", riippuen havainnoijasta, se kuulee illalla ihania rakkaussanoja peiton alla ja saa monta pusumuiskua päivän päätteeksi.
Pitemmän aikaa on jo pikkuäidin kanssa keskusteltu voisiko Niiloa auttaa. Kylvetystä ei ole uskaltanut viime aikoina ajatella, koska pään kiinnitys näyttää niin huteralta. Vähän pitäisi ehkä lihottaa, paidottaa, ja pelastaa tuo kaulanseutu.
Syyslomalla luvattiin tarttua toimeen. Eilen pikkuäiti sitten lupasi, että huomenna, mutta vasta illalla. Tämä mumma alkaa nyt hivuttaa tarpeita pöytään ja aloitetaan ennen iltaa, että saadaan Nipa kokonaisena iltapetiin. Nippusidepaketti, vanua ja kankaita ainakin ompelukoneen lisäksi. Yritän ehdottaa, että ommellaan Nipalle vartalon yläosa eri kankaasta kuin paidaksi, mieluummin vähän tummemmasta. Nipan oikea silmä pyörii välillä ympäri, mutta sille ei ilmeisesti voi mitään. Täytyy katsoa mikä mekanismi pään sisällä on. Luulen, että perinteinen muovikuppi, jossa silmä lepää.
Nämä menevät kohta paperikääröön ja kovien pakettien kaveriksi sankareille huomisiin juhliin. Yhteiset synttärit 4+4+6.
Lankana itse värjätty Dropsin Fabel, puikot 2,25 KnitPro Cubics ja isommassa parissa 2,5. Väripadassa pietaryrttiä, lupiinia, kokenillia ja krappia. Pää- ja kuviovärin kontrastin pitäisi olla selvä kuten isommissa lapasissa. Pienempien lapasten pöllö vähän hukkuu taustaansa.
Malli Ravelrysta, mukava neuloa ja tulee tutuksi neuloessa. Vaikkei nyt aivan ulkoa opikaan. Neljäs pari vielä yhdelle tulevalle sankarille viimeistelemättä.
Ostin Seinäjoen messuilta Almandiinin tiskiltä kankaanpaloja ja ompelin niistä pussukoita. Etumaiset on puuvillapellavaa, ja takana olevat kaksi puuvillaa. Yhteen kokeilin fleecea vuorin ja päällyskankaan väliin. Ei hassumpaa. Kaavoittelin näitä itse, kun olin ensin selannut nettisivuja pohjustukseksi.
Työ opettaa. Työkaluja täytyy vielä säätää ja kaavoja tehdä lisää ja näitä muutella vähäsen. Liimaus on hyvä homma, en ruvennut puristelemaan kehyksiä. Ompeleminen vaikutti niin monimutkaiselta väännöllä, että päädyin tekemään kukkapussiin rypytyslangan yläreunaan, ompelin valepistot kehyksen ompelureikiin ja hoidin kiinnityksen liimalla.
Mökkiloma, kalsean kylmä ja aika sateinen, lähestyy loppuansa. Saa nämä jäässä olevat varpaansa lämpimään, kun mennään kotiin. Nuoriso vetelee tuolla ylhäällä nuudeleita ja grillimakkaraa iltapalaksi. Ja tänne alas kuuluu kuinka 3-vuotias selittää miten mumma suihkuttaa ukkia.
Seinällä roikkuu kuivumassa maailman ihanin kylpypyyhe. Viime lukuvuonna niitä kudoimme käsityöasemalla. Kudoin kaksi ja olen niistä oikein onnellinen. Käsityötä, laatumateriaalit ja tuotteella mahtava käyttöarvo. Siinä pyyhkeet niin kauaksi kuin pyyhettä tarvitsemme.
Värjäsin 300g kullakin padalla, kaksi jälkiväriä kaikista. Kuvassa alimpana pääväri, siitä ylöspäin 1. ja ylimpänä 2. jälkiväri. Perusreseptillä: 10 litraa vettä, 10g puretetta, 100g lankaa. Jälkiväriin lisäsin 30% alkuperäisen puretteen määrästä. Lankana Dropsin luonnonvalkoinen Fabel. Kokeilin myös vaaleaa helmenharmaata pohjaväriksi kukilla värjäykseen. Pieni ero tuli lopputulokseen. Vyyhdillä vaaleapohjaiseen lankaan tehty värjäys erottuu eineen verran heleämpänä. Kuvittelen, että sileässä neuleessa ero on selvä.
Vasemman laidan puretteena kuparisulfaatti ja väriliemessä lupiinin lehdet. Hyvä vihreä.
Keskimmäisessä lankatriossa liemessä edelleen lupiinin lehdet, mutta puretteena aluna. Uskomaton keltainen jälkiväreissä, puhtaana. Pääväri ei ole oikein minkään värinen, voimakkaasti kellertävää vaaleaa vihreää.
Oikealla sinisillä lupiinin kukilla värjättyjä minivyyhtejä. Käytin näihin tuoreita kukkia. Kuivatut kukat odottavat vuoroansa. Puretteena aluna. Odotin kyllä jotain sinisempää, mutta tämäkin tulos miellyttää silmää.
Rakas kotikriitikkoni totesi partaansa jotakin "päivän pannusta", kun puntaroin lopputuloksen ihmeellisyyksiä. Joka tapauksessa, näitä on todella hauskaa kokeilla. Jalat saisivat kyllä olla vähän ketterämmät. Pitää olla tarkkana, kun loikkii ämpäreiden, kattiloiden ja muiden systeemien keskellä. Onneksi aikaa on ja kesäyö on valoisa.
Soitin Irmalle ja sain arvokkaita neuvoja.
Nimittäin, olen jo jonkin aikaa katsellut pientareita ja niiden lupiiniloistoa sillä silmällä. Mummailusta lomalla leivoimme Alman kanssa pikkuleipiä ja kuivakakkuja ja kun saimme viimeiset uuniin, hyppäsimme ämpäreiden ja saksien kanssa autoon.
Reilu puolituntia meni retkellä, kakut pois uunista ja sitten talkoilimme kukat irti kukkavarsista, lähtivät helposti. Sormet tulivat sinisiksi, mikä minua ilahdutti suuresti. Tiskivuori odotti ja totesin, kun kävin siihen käsiksi, että väri ei lähde ihan helposti irti. Hienoa.
Värjäämään sinisillä lupiinin kukilla siis. Olen Irman kanssa muutaman kerran neuvotellut värjäyksistä ja nyt kysyin lupiinista. Koska nyt juuri en ehdi väripadan ääreen, vein kukat pahvilaatikoiden pohjalla pannuhuoneeseen. Muutamassa lootassa on noin parin kolmen sentin kerros riivittyä kukkaa. Olisin hyvinkin voinut levitellä ne aurinkoon ilman Irmaa, mutta päädyttiin sittenkin siihen, että kuivatan poissa valosta.
Taidan jo huomenna käydä pöyhimässä.
Enkä muuten olisi uskonut, että lupiini tuoksuu.
Pilvisen aamun ajankulua. Ompelijatar on iältään kolme ja puoli. Edellisen illan ukin työhousujen paikkuu innoitti lisäompeluun. Hyvin jo osataan jalan tai neulan nosto ja peruutus. Suoraan ompelu on kyllä vähän vaikeaa. Ja jalka ei ylety kaasulle (tai jarrulle niinkuin ohjaaja epäili aluksi), mutta onneksi voi istua sylissä ja mumma kaasuttaa.
Puuseppäni, esikoispoikani, penkoi varastojaan ja juhannusaskareena syntyi kinnasneuloja. Saan tämän ihanuuden. Se on ruusupuuta, kitaran rakennusmateriaalia, olikohan kaulasta, meni vähän ohi, kun niin ihastuin tämän neulan kauneuteen.
Ja pitää varmaankin neulata vain vaaleaa lankaa näin tummalla neulalla. Mahtaakohan olla varastoissa vai pitääkö aivan lähteä kaupoille. Ehkä sittenkin löytyy. Ainakin tuo edellä ollut lepällä värjätty lampaanvilla.
Pari vuotta vanha huivi tuli huoltoon. Pesu ja pingotus. Mallina maailman paras, Kiri-huivi, ja lankana joku, en muista merkkiä, ohut merinohuivilanka, ostettu Titityystä., väri muistaakseni Frosty Pink. Huivin juttu on mukaan neulotut helmet. Niitä voisi olla tiheämmässäkin, varsinkin jos lanka olisi vaikka silkkisekoite ja ehkä ohuempi. Helmet tekevät huivin laskeutumiselle ihmeitä.
Villapaita kuivumassa. Neuloin sen 1,5 puikoilla ohuen ohuesta 2-kertaisesta vanhasta kampalangasta. Henkariksi laitoin tussin ja kuminauhan. Mietin ripustuspaikkaa ja aivan; seinäkalenterissa on kesäkuun kohdalla juuri sopiva mietelause ystävälle, jonka pojaksi pupu muuttaa.
Pupun pituus korvannipukasta kantapäähän on 38cm. Rinnanympäryksestä ei taida kannattaa puhua.
Tässä jäähyväisposeeraus kaverin kanssa. Lähden omaan kotiin ja lakkaan kortteeraamasta samassa kassissa tämän mekkoasuisen kanssa. Nyt on hyvä aika mennä, kun sain illalla housut jalkaan. Villapaita ei oikein yksinään pupuherraakaan asusta.
Onneksi ihana neito ei jää yksin, kassiasukkaaksi. Kavereita riittää vielä. Odottavat raukat vaatteita - toisilla sentään on hienot tatuoinnit.
Näetkö vihreän nurmen ja sinisen taivaan? Vähän kirjailua ja ompelua ja sillä pitäisi syntyä kaksi tyynyä, toinen noin 55x75cm ja toinen 55x55cm. Toivottavasti aiemmin kuin tulevana vuonna tuohikuussa. Nyt juuri askarruttaa kirjontalangan laatu. Millähän sitä voisi tehdä? Haluaisin paljon sävyjä, ehkä merkkauslangat on sopiva vaihtoehto. Hautukoon nyt. Joku aamuyö, vissisti kello viisi, asia ratkeaa kesken unen. Niin uskon.
Puuvillaloimeen on kudottu kaikkea mahdollista lankaa taivaan ja maan väliltä, omia vanhoja ja kudonta-aseman keräyksiä. Sukkulalla oli kaksi lankaa koko ajan. Vihreällä osuudella on toisena vihreä villainen tweed-lanka ja sen kaverina eri vihreitä ja harmaita, vähän ruskeita. Sinertävän puolen kuteena oli myös kaksi lankaa, erivärisiä valkoisia ja sinisiä, siniharmaita, lilaa ja vaaleanpunaista.
Mallikerta -lehti, 1/2016, on julkaissut ohjeen nimellä Puolikas.
Nämä saattaa olla lammasta, en ole ihan varma. Väri on ihana ja malli vähän lyhyempi. Vetoketju on näppärä pukiessa ja muutenkin tuo vähän ärjyyttä käsineeseen. Luulen, että varastoissani on pienihampaisia ja lyhyitä, vanhoja, kuinka ollakaan, 7-8cm vetoketjuja muutama, ja vieläpä punaisia. Olisivat olleet juuri sopivat näihin käsineisiin. Mutta taas, kuinka ollakaan, löysin vain yhden porukastansa eksyneen ja se jäi sitten käyttämättä, kun kaveria ei tähän hätään löytynyt.
Materiaalina on värjätty poronnahka. Kaava piti muokata omaan käteen sopivaksi. Ranteeseen ompelin pikkukolmiot pujotusväljyyttä antamaan. Valitsin kolmioihin ja rannepäärmeeseen samaa kuosia nahkaa eri värisenä.
Vuoriton, käsin tikattu käsine istuu todella kuin hanska käteen. Kerrassaan ihanat. Näiden käyttöön ja tekemiseen voi jäädä koukkuun.
Jälkiviisaana voi sanoa, että kämmenpuolen olisi voinut tehdä jostain yksivärisestä. Kuvio hiutuu käytössä.
Virkkasin ohjeen mukaan puuvillalangasta kesähatut. Lankana Dropsin Safran, koukku 2,5. Ohje oli aikuiselle, mihin tähtäsin, mutta minun käsialallani tuli lapsen päähän sopiva. Ohje on Suuri Käsityö -lehdestä 5/2017. Varmaankin vähän kutistuvat vielä pesussa.
Kuvassa ylimpänä raparperinjuuren ensimmäinen keitos (puuvillaisesta haltialangasta tuli kauniin keltainen, ihan sitruunainen). Toisena saman liemen jälkiväri. Vahvaa väriä siinäkin. Olisin varmaan saanut vielä toisenkin jälkivärin, mutta koelankani alkoivat mennä vähiin.
Kolmas lanka on Pirtin kehräämön kampalankaa. Ajattelin, että kokeilen siitä neulakinnasta, jos saan langanpäät vielä huovutettua työn kuluessa kiinni toisiinsa. Näin ensikertalaisella taisi lanka vähän huopua jo padassa. Kaunis punainen leppävesi meni hirveän väriseksi mutavelliksi, kun lisäsin siihen puretteen ja villan. Liemessä lanka ei mitenkään ihastuttanut väriltään. Huuhdeltuna siitä tuli kuin joku prinsessa Tähkäpään letti. Kerrassaan kaunis väri.
Alimpana on jälkiväri leppäliemestä. Lankana on Dropsin Fabel. Yllätyssävy tuli. Jälkiväri on paljon tummempaa kuin varsinainen väri. Lisäsin kyllä pikkiriikkisen puretetta liemeen toiseen värjäykseen, olisikohan se vaikuttanut, vai sitten vain se, että Fabel on villasekoitelanka.
Tämmöistä oli 34 vuotta sitten harsojen ja muoviliinan kätköissä. Aika voi kullata muistot, mutta tämänpäiväiset hajut on kyllä ikävämmät.
Kattilassa on 3 litraa värilientä jäähtymässä. 3g alunaa ja 50g Dropsin luonnonvalkoista Fabelia kahdessa 25g vyyhdissä pasmalankoineen odottaa pääsyä kattilaan.
Velipojan suostumuksella, taas siis livistin sisähommista, parkkeerasin puuliiterin kynnyshirrelle, lainasin talon puukkoa ja kaivelin uusista heittokasoista leppäkalikoita. Äitimummi huuteli ovelta, että mitä oikein teet. Vaikka varmaan näki. Tietysti ei heti hoksannut, että mitä varten. Näistä pilkkeistä tulee myös väriliemi. Kauniin punertavaa.
Nyt on siis ämpärissä 3-4 litraa vettä ja 640g lepän kuorisiivua. Märkää puuta oli tosi mukavaa vuoleskella, vaikka puukko ei ilmeisesti talon terävin ollutkaan.
Silppusin palat pieneksi ja laitoin ämpäriin likoamaan. Vettä noin 3 litraa. Yritän huomenissa keitellä niistä väriliuoksen, kunhan saan vanhan kattilan äidin uunin päältä. Paloja on 500 g. Sillä pitäisi saada 50g villalankaa värjätyksi.
Tässä niitä nyt on. Kuorin palaset, en tiedä olisiko pitänyt. Lupaavalta näyttää, sillä kädet jäi porkkanankeltaisiksi.
Ei tullutkaan iltapalaa näistä niinkuin eräs luuli. Uskomaton laitos on raparperin juurakko - kunnioitukseni ko. kasvia nousi kerralla ja huimasti.
Kävimme kasvivärjäyksen teoriakurssilla eilenillalla ja eikös tämän hätähousun pitänyt ruveta ihan itse kokeilemaan. Saimme kyllä hyvät eväät. Kesän mittaan pitäisi kerätä kasvimateriaali. Jokainen meistä tusinasta naisesta otti oman kohteen, vihreistä kasveista, lehdistä, kukista, kävyistä, kuusen neulasista tai puun kuoresta. Valitsin pajun kuoren. Kohta kuori alkaa irrota ja sitten lähden veistelemään. Elokuun lopulla kokoonnumme porukalla keittelemään liemiä keräyksistämme ja värjäämään langat.
Tänään oli mummolan siivouspäivä. Livistin lapion kanssa vanhan navetan taakse ja sieltä lohkaisin luvan kanssa palan raparperin juurakkoa. Oli sotkuinen tapaus, onneksi sentään maa oli sulana. Liottelin ränninalustynnyrissä jäiden seassa isompia multia pois ja kaivelin puutarhasaksien kärjillä koloja. Hyvä saalis.
Hameen helma on vuorattu ohuehkolla pellavalla, liivin vuorikangasta. Kaitaleen valmisleveys 5cm.
Kiinnittiminä pellavalangasta kierretyt nyörit. Nyörit on ommeltu vyötärökaitaleen päihin ja solmitaan napinläpipistoilla päällystettyihin lankalenkkeihin, jotka on ommeltu sekä kaitaleen päälli- että sisäpuolelle. Säätövarana ylimääräiset lenkit.
Laskoksien tukipistot on nyt tällaiset. Parempi vaihtoehto, sain apua ja neuvoja vielä illalla.
Tummansininen villakangas on muotoutumassa hameeksi liivin kaveriksi. Olisin halunnut kokeilla vetopoimutusta, mutta päädyin pieniin laskoksiin. Olipa siinä pähkäilemistä, että sain 3 metrin vyötärön sovitetuksi 70 senttiin melko tasaisilla laskoksilla.
Yritin opiskella Etelä-Pohjanmaan kansalllispuvun hameen mallia ja olihan siitä apua. Laskoksien tukipistot kyllä tuli vähän omalla mallilla. Mutta nurjapuoli tukipistoineen on melkein paremman näköinen.
Päällipuoli ja vuori harsittu yhteen nurjat puolet vastakkain eli riiattu. Seuraavaksi yhdistän kappaleet liiviksi ompelemalla ne käsin yhteen.
Siikaisten naisten perinneliivi alkutekijöissä. Piirrettynä, oikeat puolet merkittynä. Näyttää pieneltä, koko onkin noin xs.
Aikapulan takia käytän tässä liivissä paljon koneompelua. Ajelen kolmipistosiksakilla ympäriinsä, leikkaan ja ompelen vuorin ja päällisen valmiiksi yhdistettäviksi.
